Minä ja tietämiseni

Ikäni on 17 ja olen huomannut, että asenteeni tietämistä kohtaan on muuttunut paljon. Muutama vuosi sitten olin varma, että tiedän paljon ja että olen kokenut kaikenlasista. Olin aivan varma, etten koe enää mitään erityistä. Mutta olin väärässä. Vasta nyt huomaan kuinka paljon opittavaa ja koettavaa minulla on. Kaikkea en voi tietää, onneksi. Tyhmyys jossain määrin koristaa elämää. Ei olisi jännittävää tietää kuka on seuraava poikaystävä tai tyttöystävä. Tietää jo alun perin minkälainen hän on ja niin edelleen. Olen huomannut, että todella monia kiinnostaa kuin vanhana kuolee ka miksi. Mutta koituuko siitä niin paljon iloa, jos sen saa tietää? Päähän alkaa tulee erilaisia ajatuksia ja kestää kauan ennen kuin toipuu koko sanomasta. Itselläni oli hauska tapaus lapsuudessa. Äidilläni oli syntymäpäivä ja isäni osti hänelle ruusuja ja antoi ne minulle, että antaisin ne lahjana äidilleni. Äiti oli iloinen. Halusin sanoa hänelle jotain mukavaa ja tyhmyydestäni sanoin: '' Sitten kun sinä kuolet, minä tuon sinulle joka päivä kukkasia haudallesi.'' Hmm... oliko hyvä syntymäpäivätoivotus? Äiti oli muutaman viikon allapäin, sen voin kyllä ymmärtää, kun 4 vuotias lapsi sanoo syntymäpäivänään jotain noin ”iloista”.

Äidinkieleni on venäjä, mutta sitäkään en osaa hyvin. Asuttuani täällä pitkän aikaa, on vieläkin vaikeaa huomata venäjän ja suomen kielen välisiä eroja. Juuri nämä erot vaikuttavat tietämiseeni paljon. Esimerkiksi, jos venäläisiä biisejä kääntää kirjaimellisesti suomen kielelle, suomalaisen tulee vaikeaa ymmärtää monia asioita. Mutta, jos kääntää suomen kielisen biisin venäjän kielelle, venäläiselle se tulee olemaan tylsä, sillä se on suora ja sanoman ymmärtää heti ja monesti vain yhdellä tavalla. Kun taas venäläiset biisit ovat monimuotoisia ja sanoman voi ymmärtää jopa monen kerran sen kuuntelemisen jälkeen. Joten voin sanoa, että kielet vaikuttavat tietämiseemme ja paljon. usein on niin, etten voi sanoa samoja asioita venäjän kielellä kuin suomen ja toisinpäin. Joskus tapahtuu myös niin että merkitys muuttuu kokonaan. Kielet ovat kuin pieniä häkkejä isolla laivalla matkalle jonnekkin. Opiskelen lisäksi ruotsia, englantia ja saksaa ja olen sitä mieltä, että kielet rajoittavat meidän tietämistämme. Löysin tähän aiheeseen liittyvän erinomaisen lauseen : ''Kieli tuottaa systeemin, eikä systeemi (rakenne) kieltä ''. Monet ajattelevat varmasti juuri näin.

Olen kaupunkilainen, mutta äitini suku on suuremmalta osaltaan maaseutulaisia. Eron huomaa aikamoiseen helposti. Esimerkiksi: venäjällä koulutus on aika kurinalaista, mutta serkkuni joka asuu maaseudeulla koulutukseltaan eroaa. Hänen englannin kielensä ei ole parhaimmasta päästä, vaikka minunkaan ei ole hyvä. Heidän moraali, vapaa-ajan vietto ja muut perus asiat eroavat paljon. Miettiessäni nyt heitä tuntuu, että eläisimme aivan eri maailmoissa. Lisäksi meidän on vaikeaa löytää yhteiskieltä, jotta keskustelumme ei olisi tylsä ja yksitoikkoinen. Luulen, että tietämiseen ei vaikuta pelkästään maa vaan myös tuollaiset pikkuseikat: oletko kaupungista vai maaseudulta.

Sukupuoleni tietämisen suhteen ei minusta vaikuta paljoa. Useimmiten tytyön ja pojat ovat kiinnostuneita eri asioista, mutta isoin ero on varmaan erilaiset näkökulmat eikä muuta. Olen pohtinut sukupuolien eroja pitkään, mutta tullut vain yhteen johtopäätökseen, että tietäminen ja kiinnostukset ja muu tämän tapaiset asiat liittyvät enemmän kasvatukseen ja ympäristöön, jossa henkilö asuu. Sillä sekä miehellä, että naisella voi olla samanlaisia näkökulmia ja kiinnostukset. En ole kuitenkaan sitä vastaan, että naiset ja miehet voivat ajatella eri tavoilla koko elämänsä ajan, mutta sekin on paljon kiinni kasvatuksesta. Esimerkiksi, jos nainen on kasvatettu naiselliseksi ja alykkääksi ja mies miehekkääksi ja myös älykkääksi, niin itsestään miehekkyyden ja naisellisuuden erot antavat jo erilaisia kokemuksia ja sen seuraksena myös erilaisia tietoja.

Henkilökohtaisesti en usko jumalaan enkä mihinkään yli henkeelliseen olentoon tai muuhunkaan, mitä ei voida todistaa. Vaikka yksi vanhemmistani on uskovainen ja uskoo jumalaan vaikkei kirkossa käykkään, en kuitenkaan ole saanut mitään ajatuksia miten voisin uskoa tai olla myöskään uskomatta. Uskonnollisen ja uskottoman ero voi olla siinä, että uskollinen uskoo etsivänsä tietoa raamatusta, missä ne vastaukset jo voivatkin olla valmiina, mutta uskovaiset ymmäsrätävät raamatun viestit kuitenkin omalla tavallaan - eli he saavat jo valmista ''tietoa'' ja voivat muokata sitä tiedostomattomana päässään. Uskottomat, kuten minä, yrittävät useimmiten keksiä tai löytää elämälleen selityksen kuten: miksi elän, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu jne. eli lähinnä filosofiset kysymykset johon jokainen löytää taaskin itselleen sopivan vastauksen. Itse tieto tarvitsee jonkun joka uskoo siihen, joten uskovaiset uskovat saamaansa tietoon raamatusta ja kirkosta ja uskottomat uskovat tietoon, jonka itse löytävät tai tiedon joka löytää heidät. Sillä, että en usko pyrin löytämään monia eri vastauksia kysymyksiini ja kysymysteni ansiosta löydän sitä tietoa mikä minua kiinnostaa ja mihin voisin uskoa. Vaikka en olekkaan uskovainen olen kuitenkin hyvien uskontojen kannattaja, eli uskontojen jotka ovat tappamista ja muita negatiivisia asioita vastaan. Sillä on parempi uskoa, että pääset taivaaseen tai tähdeksi kuoleman jälkeen ja usko myös siihen, että läheiset ihmiset katsovat sinua ylhäältä. Kuin ajatella että kun kuolet niin kuolet, että sen jälkeen ei tapahdu mitään ainakaan sinulle. Itselläni alkaa paniikki, kun ajattelen näin siksi yritän paeta ''tietojani'' ja nykyisiä uskomuksiani ja löytää ne joista pitäisin. eli tieto joka ei tee minulle harmia.

Uskonnot ja tietäminen on hankala teema, josta voi puhua pitkään ja jotka herättävät koko ajan uusia ajatuksia. Itselläni tämä teema on kipeä kohta. Pelkoni antaa minulle, motiivin yrittää löytää jotain parempaa, siksi olen varmasti olen ollut kateellinen uskovaisille, että he uskovat kuoleman jäleiseen elämään, ja ettei heillä ole yhtä suurta pelkoa, jonka minäkin haluaisin.

Tietämiseeni vaikuttavat siis monelta kannalta iankin kasvatus ja elin ympäristö. Minnule nämä kaksi asiaa ovat keskeisimpiä, koska juuri ne antavat minulle uskonnon tai jättävät antamatta, luonteeni, kokemuseni jne. Koulukin on sitä samaa ympäristöä missä elän ja missä saan tietoa tai ainakin niin luulen, että saan sitä oikeaa tietoa vaikka se voi olla väärää jolloin se ei ole enää uskomus ja lopulta ei ole myöskään tietoa itselleni.