Tiede ja moraaliset kysymyket

Aluksi tuntuu, että tiede ei voi vastata moraalisiin kysymyksiin. Koska tiede on tiede jase tutkii ''vakavia'' asioita, joihin voidaan vastata usein absoluuttisesti. Ja moraali on on kuitenkin moraali jota voidaan katsoa eri näkökulmista. Esimerkiksi tiede voi sano miten abortti voidaan tehdä, mutta se ei kuitenkaan vastaa onko se moraalisesti oikein vai ei. Tähän kysymykseen tiede vastaa miten, miksi, milloin abortti tehdään eli lähinnä faktoihin, jotka vastaavat lähinnä naisen ja sikiön terveydestä.

Moraaliset kysymykset puolestaan voivat vastata mikä on moraalisesti oikein tai ei, mutta ne eivät välttämättä voi vastata samoihin kysymyksiin kuin tiede. Tedettä ja moraalia voi verrata lakiin ja tunteisiin. Tiede perustuu lakeihin, kun taas moraali tunteisiin. Yhdessä ne eivät ole yhdistettävissä. Esimerkki: jos mies syyllistetään toisen miehen murhaamiseen, koska tämä oli raiskannut syyllisen ala-ikäisen tyttären, mies pistetään vankilaan. Moraalisesti(sekä tunteilla) tätä asiaa voidaan katsoa vääräksi, että mies tuomitaan. Mutta tieteen (laki) mukaan, murhasta on antava tuomio, melkein ottamatta huomioon murhaamisen syytä.

Moraalin ja tieteen voikin kuitenkin varmaan yhdistää, esimerkiksi koulussa. Siellä meille opetetaan tiedettä eli tietoa, moraalisesti se on oikein opettaa, jotta tulisimme älykkäimmisiksi jne. Sekä tieteen kannalta on myös oikein, että meille opetetaan koulussa tietoa sekä moraalia. Sillä tavalla edistyy tiede ja edistyvät ihmiset.

Moraali ja tiede ovat kuitenkin jossain vaiheissa yhdistettävissä ja joissakkin ne ovat aivan vastakkaisia näkökulmia. Esimerkiski luonnontiede on moraalisesti taas oiken sekä väärin. Sillä onko moraalisesti oikein tietää paljon luonnosta? Se tuo meille tunteen, että olemme miltei kaikki tietäviä, kun opimme miten sade saa alkunsa ja miten voimme vähentää saastuttamista ja mistä sekin ylipäätään tulee. Tällaiset oikeudet antavat meille hengellistä ylivoimaa, jonka jälkeen pidämme itseämme tärkeämpiä kuin luontoa vaikka todellisuudessa tiedämme, että usein emme voi kontrolloida luontoa. Hyvänä esimerkkinä ovat luonnon kotostrofit kuten tsunami. Toisaalta taas on moraalisesti oikein, että opimme luonnontiedettä, koska silloin meillä on enemmän mahdollisuuksia elää niin kuin haluamme ja enemmän mahdollisuuksia jäädä eloon, kun osaamme esimerkiksi ennustaa tulivuoren purkautumisen muutama päivä ennen kuin se purkautuu. Se antaa meille mahdollisuuden evakuoita alueelta. Lisäksi luonnontieteen avulla tiedäämme milloin, mitä ja missä meidän kannattaa vieljellä, jotta saamme ruokaa eläeksämme.

Filosofia on myös yksi tieteen osista, joka antaa meille kysymyksiä pohdintoihimme, mutta usein kysymyksiimme löytyy monia eri vastauskia, eikä kuten yleensä monissa muissa tieteissä. Yhdeltä kannalta filosofia ei ole vaarallinen moraalisesti ei luonnolle iekä ihmiselle, koska se on kokemuksia, näkökulmia ja pohdintoja. Se antaa, jopa nykypäivänä ajatella omilla avoilla, eikä kuten muut tieteet, jotka ovat yleensä tarkkoja ja menevät kaavojem mukaan. Filosofia on mielestäni tiede, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden olla itse tietäjänä ja löytää itselleen mielestään oikeita vastauksia myös moraaliselta näkökulmalta.

Mielestäni filosofia voi olla myös moraalisesti väärää, koska jos ihminen kiinnostuu vain tiettyihin näkemuksiin ja pitää muita turhina, se voi koittua käytännössä muiden sekä itsensä haitaksi. Henkilökohtainen esimerkkini: olen lapsesta ajatellut aina liikaa. Kysymykset tulevat vain päähän ja yritän ratkoa ne itselleni eri näkökulmien kohdalta, koska yksi näkölma ei voi olla mielestäni aina oikein. Miettimiseni on lopulta ollutkin negatiivinen asenne siihen, että luonteeltani olen jokseenkin ujo enkä puhu asioista jotka liikkuvat päässäni. Siksi nämä asiat vain kerääntyvät isoksi kasaksi päähäni ja lopulta vaivun masennukseen. Puhuessani psykologin kanssa, minulle sanottiin, pidä enemmän hauskaa ja miettiminen muuttaa näkökulmansa myös. Joten Esimerkkini perusteella ujouteni ja ''oma filosofiani'' eivät ole yhdistettävissä. Joten moraalisesti oma filosiani on minulle huono juttu, joka ajaa minut omiin tuntemattomiin maailmoihini, joista en lopulta pääse pois. Suurimmalta osalta filosifia on kuitenkin nähty hyvänä asiana, vaikka tulokset eivät ole olleet aina parhaita, kuten aristoteleen tapauksessa kun hän joutui maanpakoon. Monet ihmisoikeudet ovat kuitenkin edistyneet filosifian ansiosta, joilla on ollut sekä kohtalokkaita tuloksia sekä positiivisia. Esimerkiksi anarkismi (on kuitenkin myös yksi näkökulma mitä on kokeiltu, mutta se ei ole kuitenkaan kamalan positiivinen asia) on ollut yski syy sisällissotaan vuosina 1936-1939. Kaksi esimerkkiä positiivisista asiasta: sosialismi ja demokratia ( +kansanvalta, mikä on kuitenkin antanut kansalaille valtuutta, itse päättää asioistaan, kunhan ei mene liian erimielisyyksiin ).
Mielestäni filosifia kuitenkin antaa vastauksia moraalisiin kysymyksiin, koska se ottaa kantaa niin monesta näkökulmasta, että mooraalisille kysymyksille löytyy paikkoja ja vastauskia niihin.

Voiko tieteen yksi näkökulma olla taide? Miksipä ei. Se antaa samalla tavalla meille tietoa mitä maailmassa tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan, koska taiteilijat katsovat asioita omin silmin kuten filosofit ja antavat itse omia johtopäätöksiään, kuten myös filosofit tekevät. Molemmilla kannoilla on siis omakohtainen näkökulma mukana. Taide on sekä tieteellistä, että moraalista ( se on kaikenlaista ). Mutta taide on yksi niistä tietaan näkökulmista, joka vastaa eri tavoin moraalisiin ksymyksiin. Luulenpa, että varmaan jokaisesta taide teoksesta saadaan moraalinen kysymys ja siihen myös vastaus. KEtlinin ja minun esittelemä Picasson maalaus Guernica, kysyy onko moraalisesti sota oikein (löytyy tietenkin monia muitenkin kysymyksiä, tämä on vain esimerkki). Maalauksen perusteella, josa näkyy pelkkää kärsimystä vastaus kysymykseen on ei.

Voiko tiede vastata moraalisiin kysymyksiin on monipuolinen ksysymys, koska tieteen osia on paljon ja jokaiseen niistä eri vastaus. Lopputulokseni on että tiede voi vastati moraalisiin kysymyksiin kuten lakikin voi vastaa lopulta onko tappaminen väärin vai ei. Useimmiten äkkipikalta tiede ymmäretään todella supeeasti ja kuvitellaan ihmiset tutkimassa jotain geenisiä muutoksia. Ja kysdymyksemme jää tämän periatteella eri näkökulmaiselta vastukselta.